Kroisoksen ajoilta

Kuuluisan kertomuksen mukaan Delfoin oraakkeli neuvoi Lyydian kuningasta Kroisosta kierosti, kun tämä kysyi, kannattaako hyökätä Persiaa vastaan. Pythia sanoi, että jos Kroisos ylittää Halysjoen, hän tuhoaa suuren valtakunnan. Kroisos tulkitsi neuvon tavallaan ja tuhosi suuren valtakunnan - omansa. Oraakkelin neuvot muotoiltiin siten, että aina jälkeen päin tuntuisi, että oraakkeli oli oikeassa.

Olen lukenut Herodotoksen Historiateosta (I), jossa kuvataan muun muassa noita aikoja. Kroisoksella oli hyvä ratsuväki ja Kyyros, joka johti persialaisia, päätti laittaa miehensä ratsastamaan kameleilla ratsuväkea vastaan, koska hevoset pelkäsivät näitä. Juoni onnistui ja lyydialaiset ajettiin saarroksiin.

Kotisivu: http://www.kukkula.net Kolumneja, maalauksia, piirustuksia.

Yleishistoria ja taide erilleen

Tämä blogini on käsitellyt historiaa ja taidetta. Jatkan tässä blogissa ensin mainittua aihetta uudella (?) nimellä Historiaa pitkin ... ja taidetta varten olen perustanut uuden blogin nimellä ... ja taidetta poikin. Osoite on http://hymettos.blogspot.com . Hymettos - tiedättehän - tuo runollinen vuori Ateenan lähellä.

Kotisivu: http://www.kukkula.net

Ikivanha tatuointi

Tatuointi on nykyään tavalliseksi tullut tapa koristaa itseään ja joillakinhan sitä näyttää olevan ihollaan hyvinkin runsaasti. Honour-Flemingin Maailman taiteen historiassa on kuva kylmässä Altain alueella säilyneestä tatuoinnista päällikön käsivarressa (400 eKr.). Runsas on sekin. Näyttäisi varsin ajanmukaiselta tänään.

Kotisivu: http://www.kukkula.net Kolumneja, maalauksia, piirustuksia.

Tyyniä näkymiä Oljemarkilla

Poikkesimme eilen Oljemarkilla Töölössä. Siellä oli nähtävänä mm. Heikki Perónin teoksia, jotka viehättivät koruttomuudellaan. Melkein kaikki työt ovat esittäviä. Karuja suomaisemia esimerkiksi. Värit ovat useimmissa hyvin vähän psyykettä haastavia. Levollisia. Rauhoittavia. Maltillisia. Taitava kädenjälki. Hinnat ovat mielestäni hyvin edulliset taiteilijan taitoihin nähden. Ylempi kuva on teoksesta "Tyhjää vai täynnä", joka on väritykseltään räväkimmästä päästä, ja alempi teoksesta "Myrskyn silmä". Poiketkaapa viettämään rauhallinen hetki seesteisten töiden äärellä.

Omakuva

Sedis on lanseerannut omakuvameemin, johon ainakin Anita ja Codaqueen ovat jo liittyneet. Ohessa on oma panokseni meemiin. Olen sen itse piirtänyt, mutta kuva ei ole aivan tuore. Ei se ehkä aivan näköinen ole, mutta tunnen voimakkaasti samuutta kuvan tuumivaiseen olemukseen.

Jarmo Helpin vieraana

Taidehistorian tunnilla taiteilija Jarmo Helppi, joka on yksi opiskelijoista, ilmoitti taidenäyttelystään. Tänään menimme vaimon kanssa Galleria Oma Huoneeseen, joka on Kalevankatu 34:ssä Helsingissä.


Siellä tapasimme Jarmon, joka esitteli töitään meille. Hän mainitsi itseään kutsutun primitivistiksi eräässä kritiikissä. Määrite tuntuu minusta osuvalta. Vapaan taidekoulun on sanottu jättävän jälkensä opiskelijoittensa tuotantoon, mutta Jarmon kädenjälki vaikuttaa sailyneen omaperäisenä. Siinä on Ite-henkeä.

Jarmo on aatteenmies ja sanoo olevansa intiaanien puolella.

Mitä uutta auringon alla?

Taidehistorian tunnilta

Antiikin roomalaisista 90 %:a asui kerrostaloissa. Kun kynnelle kykenivät, muuttivat omakotitaloon esikaupunkiin. Kesäpaikkojakin pidettiin. Kuulostaa tutulta, eikö?

Roomalaisilla oli seinillään ikään kuin tauluja, esimerkiksi muotokuvia tai asetelmia suorakaiteen muotoisella, erivärisellä alueella ympäröityinä. Ne oli maalattu suoraan seinään. Taulun idea siis.

Kotisivu: http://www.kukkula.net Kolumneja, maalauksia, piirustuksia.

Ankeaa mikrohistoriaa

Sain vaimoltani isänpäivälahjakirjan " Eläköön Mies", mieselämäkertoja, toimittanut Mika Siimes. Olen lukenut ensimmäisiä. Kirjoittajat syntyneet 20- ja 30-luvulla. Huh että on ankeita tarinoita. Kyllä on elämä voinut olla kovaa vielä tuolloin Suomessa. Yksi aloitti kertomuksensa: "Minä sain synnyinlahjaksi häviäjän osan, varsinkin kun olen olen vielä lehtolapsi, äpärä. Lähtökohtani elämälle on vailla pohjaa, josta ponnistaa. Älykkyyttäkään minulle ei työläisnaisen lapsena ollut annettu edes keskitasolle asti. Jouduin aloittamaan elämäni taipaleen kuin pimeässä haparoiden."

Etelä-haagalaisia aiheita kotisivulla

Sain eilen vihdoin valmiiksi kotisivun marraskuisen päivityksen. Mukana on nyt sivu, johon olen kirjannut hiukan Etelä-Haagan historiaa ja tunnelmia sekä liittänyt aiheisiin sopivia piirustuksia. Tervetuloa vilkaisemaan: http://www.kukkula.net

Wardia Anhavalla

Tulin töistä kotiin keskustan kautta poiketakseni Anhavalla Sanomatalossa katsomassa Rafael Wardin ( http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija.asp?haku=1588 ) näyttelyä. Siellä oli ruuhkan tapaista, mikä varmaan johtui Timo Valjakan kritiikistä eilisessä hesarissa. Itse taitelijakin näkyi istuvan Ilona Anhavan ja jonkun muun seurassa sisääntulon luona. Esillä on pastelliteoksia. En viipynyt kauaa tällä kertaa. Ehkä menen uudestaan kun vähän hiljenee. Wardista tulee mieleeni valoisat keltaoranssit maalaukset, mutta pastellitöissä hänen skaalansa näytti olevan laajempi. Ainakin maavärit olivat mukana vahvistuksena joukoissa. Muutama työ kiinnitti huomiota kiehtovalla tunnelmallaan. Anhavan sivuilla näyttää olevan nähtävissä kolme näyttelyn teosta: http://www.anhava.com .

Kaupunkikulttuuri kehittyi Roomassa

Poimintoja taidehistorian tunnilta

Roomalaiset tekivät niin hyvät tiet ja sillat, että väki alkoi liikkua. Niinpä Rooma kasvoi puolitoistamiljoonaiseksi metropoliksi. Roomalaisten piti ruveta miettimään suurien kaupunkien toimivuutta. Jo kreikkalaisten joissakin rannikkokaupungeissa soveltamat ruutukaavat otettiin käyttöön. Roomaan sitä ei kuitenkaan voitu soveltaa kuin mahdollisesti osin, koska se oli vanha etruskien kauppapaikka eikä sitä aloitettu tyhjästä.

Suurten ihmisjoukkojen vuoksi hygienia oli tärkeätä ja niinpä halpoja tai ilmaisia kylpylöitä rakennettiin eri kaupunginosiin. Myös muut peruspalvelut turvattiin niihin siten, että voitiin välttää turhaa kulkemista kaupunginosista toiseen.

Roomalaiset alkoivat luoda kaupunkikulttuuria.


Kotisivu: http://www.kukkula.net Kolumneja, matkailua, maalauksia, piirustuksia.

Uskollinen kuninkaalle vai keisarille?

Roslin-Kalliola kuvaa kirjassaan kuinka hankaliin arvoristiriitoihin ihmiset voivat joutua sodan aikana. Merikarvia oli jo venäläisten hallussa Suomen sodan aikana, kun suomalaisruotsalaiset joukot olivat vetäytyneet pohjoiseen. Kansalaisia velvoitettiin antamaan uskollisuudenvala Venäjän keisarille. Sen piti tapahtua kirkossa papin johdolla. Kirkkoherra Bergelin oli jo valansa antanut muiden pappien kanssa. Osa merikarvialaismiehistä tunsi kuitenkin uskollisuutta Ruotsin kuninkaalle ja kävi puhuttelemassa Bergeliniä. Uhkasivat ampua, jos tämä menee kirkkoon. Määräaikan kirkkoherra kuitenkin lähtee kirkkoon. Yksi miehistä on pyssyn kanssa odottamassa häntä ja ampuu kohti, kun hän tulee kohdalle. Eräs toinen mies kuitenkin kopauttaa piipun ylös joten pappi pelastuu.

Myöhemmin kuninkaankannattajat keskustelevat erään ruotsalaiskenraalin kanssa, joka on vielä Lounais-Suomessa. Tämä ei pidä enää vastustamista järkevänä ja tilanne rauhoittuu.

Kotisivu: http://www.kukkula.net Kolumneja, matkailua, maalauksia, piirustuksia.

Karu välähdys nälkävuodelta

Sain jonkin aikaa sitten vuonna 1921 painetun, merikarvialaisen kansannaisen Matilda Roslin-Kalliolan kirjoittaman (tai ilmeisesti ainakin osittain saneleman) teoksen "Viestini menneiltä sukupolvilta". Hän kuvaa siinä elämää kotipaikkakunnallaan 1800-luvulla. Aihe kiinnostaa minua jo senkin takia, että minulla johtuu sukujuonne äitini kautta ko. kuntaan. Kirja kertoo siten muutaman sukupolven takaisten esivanhempieni elämänpiiristä. Kirjassa on mainittu ainakin kestikievarinpitäjä Näsi, joka nimestä päätellen lienee minulle sukua. Varmaahan se ei ole, koska Länsi-Suomessa nimiä on otettu myös talojen mukaan eikä vain suvun perusteella.

Roslin-Kalliola kertoo muun muassa nälkävuodesta 1867. Hän kertoo esimerkiksi, miten hän löysi kevättalvella ulkona maassa makaavan nuoren miehen, joka oli hyvin huonokuntoinen ja oli jäänyt siihen tekemään kuolemaa. Kasvot olivat harmaat ja ajettuneet jalat olivat paljaat, koska jalkineet eivät enää mahtuneet niihin. Jostakin oli paikalle tullut sika, joka oli jo ilmeisesti näykkinyt miehen jalkaa. Ateriaa odotteli. Roslin-Kalliola pelasti miehen ainakin tilapäisesti opastamalla hänet kotiinsa ja antamalla hänelle ruokaa, jota hänellä itsellään ja vanhalla tädilläänkin oli vain vähän tuollaisena aikana. Kirjoittajallekin jäi tietymättömäksi, selvisikö nuori mies hengissä kovinkaan pitkään.

Virkistävä näkökulma suomalaistaiteeseen

Kulttuurivähemmistökoordinaattori Umayya Abu-Hanna kertoo virkistävästi haastattelussaan hesarissa kuinka toisin erilaisesta kulttuuritaustasta peräisin oleva henkilö voi tulkita suomalaisia taideaarteita Ateneumissa. Esimerkiksi Edelfeltin "Ruoholahden eukkoja kirkonmäellä" voisi esittää islamiin kääntyneitä suomalaisnaisia. Voi vain kuvitella minkalaista voisi olla nykysuomalaisen tulkinta 1800-luvun japanilaistaiteesta verrattuna japanilaiseen näkemykseen.

Lapsuuden trauman käyttövoima taiteessa

Uudessa Eeva-lehdessä taiteilija Soile Yli-Mäyry kertoo lapsuutensa vaikutuksesta taiteeseensa. Hänen vanhempansa olivat kuuroja ja Soilenkin äidinkieli on oikeastaan viittomakieli. Heitä syrjittiin. Yli-Mäyry toteaa, että kyllä tällaisesta lapsuudesta ainakin yksi taiteilija syntyy.

Tässä meillä on esillä jälleen kerran tuhannen taalan kysymys, tarvitaanko ahdistava lapsuus, jotta taidetta syntyy. Uskon (mutta en tiedä) että näin usein on. Mutta onko se ehdoton edellytys? Kas siinäpä pulma.

Kotisivu http://www.kukkula.net Kolumneja, matkailua, maalauksia, piirustuksia.

Sokrateen viisaus

Delfoin oraakkelin sanotaan pitäneen Sokratesta Kreikan viisainpana. Sokrates taas tiesi oman tietämättömyytensä ja arveli viisautensa perustuvan sen tietämiseen, ettei tiedä mitään. Nathaniel Harris: Antiikin Kreikka.

Kotisivu: http://www.kukkula.net Kolumneja, matkailua, maalauksia, piirustuksia.

Kreikkalaisten "historia" ja Perikleen keikaus

Taidehistorian tunnilta

Kreikan eri osien varhaishistoria oli keskenään erilaista. Niinpä he muodostivat mytologian yhteiseksi historiakseen. Taiteessa he kuvaavat tätä mytologiaa toisin kuin roomalaiset, jotka kuvaavat oman aikansa todellisia tapahtumia.

Ateenan Akropolin loisteliaiden temppeleiden rakentaminen mahdollistui, kun Perikles käytti siihen muilta valtioilta koottuja, yhteiseen puolustukseen tarkoitettuja varoja. Kunnon poliitikko tuo Perikles, kun pystyi näin työllistämään ateenalaisia ja sai kansansuosiota.


Kotisivu: http://www.kukkula.net. Kolumneja, matkailua, maalauksia, piirustuksia.