Karu välähdys nälkävuodelta

Sain jonkin aikaa sitten vuonna 1921 painetun, merikarvialaisen kansannaisen Matilda Roslin-Kalliolan kirjoittaman (tai ilmeisesti ainakin osittain saneleman) teoksen "Viestini menneiltä sukupolvilta". Hän kuvaa siinä elämää kotipaikkakunnallaan 1800-luvulla. Aihe kiinnostaa minua jo senkin takia, että minulla johtuu sukujuonne äitini kautta ko. kuntaan. Kirja kertoo siten muutaman sukupolven takaisten esivanhempieni elämänpiiristä. Kirjassa on mainittu ainakin kestikievarinpitäjä Näsi, joka nimestä päätellen lienee minulle sukua. Varmaahan se ei ole, koska Länsi-Suomessa nimiä on otettu myös talojen mukaan eikä vain suvun perusteella.

Roslin-Kalliola kertoo muun muassa nälkävuodesta 1867. Hän kertoo esimerkiksi, miten hän löysi kevättalvella ulkona maassa makaavan nuoren miehen, joka oli hyvin huonokuntoinen ja oli jäänyt siihen tekemään kuolemaa. Kasvot olivat harmaat ja ajettuneet jalat olivat paljaat, koska jalkineet eivät enää mahtuneet niihin. Jostakin oli paikalle tullut sika, joka oli jo ilmeisesti näykkinyt miehen jalkaa. Ateriaa odotteli. Roslin-Kalliola pelasti miehen ainakin tilapäisesti opastamalla hänet kotiinsa ja antamalla hänelle ruokaa, jota hänellä itsellään ja vanhalla tädilläänkin oli vain vähän tuollaisena aikana. Kirjoittajallekin jäi tietymättömäksi, selvisikö nuori mies hengissä kovinkaan pitkään.