Todellisuus taiteena vai taide todellisuutena

Kuvataideakatemian avoimella luennolla. Taiteilija Jani Leinonen esiintyi. Aiheesta lopulta kolme versiota, yksi niistä "Huijaus taiteena ja taide huijauksena". JL rinnastaa taiteen pedagogiikkaan. Yleisö voidaan hänestä jakaa taiteeseen erikoistuneeseen ja maallikoihin. Ensin mainitun tavoittaa gallerioiden yms. kautta, mutta siinäkin ongelmana etäisyys. Kun teos on galleriassa, sitä katsotaan taiteena. Jos taide tuodaan suuren yleisön joukkoon siten, että katsojat eivät tiedä, että kyseessä on taide, se tehoaa paremmin. Esimerkkejä hän esitti taiteen ja aktivismin piiristä. Eräs tanskalainen taiteilija Jakob (?) järjesti projektin danesforbush jonka puitteissa koottiin Tanskan valtion virallisesta materiaalista otoksia, jotka olivat myönteisiä Tanskan osallistumiselle Irakin sotaan yms. Projekti jatkui siten, että lähdettiin USA:han kampanjoimaan Bushin puolesta tanskalaisten nimissä. Julkisuutta saatiin. Aiheutti Tanskassa närkästystä yleisön joukossa, kun Tanskasta annetaan tällainen kuva. Tämäntyyppiset projektit dokumentoidaan ja viedään jälkeen päin taidemuseoon nähtäväksi. Julkisuutta on tämäntyyppisille tullut, koska melkein kaikki esimerkit olivat jostakin yhteydestä tuttuja.

Kovin postmodernilta vaikuttaa. Yleisö oli enimmäkseen ko. akatemian opiskelijoita. Yksi henkilö yleisön joukosta esitti aiheellisesti ko. tyyppisen toiminnan ongelmana valheellisuuden.

JL kertoi, että on yrityksiä, jotka ovat omaksuneet vastavirran (?) kantoja (esim. teettämällä tuotteitansa työntekijöitä kunnioittavan lainsäädännön maissa) ja toteuttaneet niitä toiminnassaan ja tehneet rahaa. Sitten muut yritykset ovat todenneet strategian hyväsi ja toteuttaneet samantyyppistä. JL:n mukaan kuvio vesittyy.