Harhautus vai erehdys?

Helleenit eivät tahtoneet uskoa, kun heille tuotiin sana Persian laivaston toimista. Themistokles sai kuitenkin puhuttua heidät taisteluun, joka tapahtuisi Salamiin saaren ja mantereen välisessä varsin kapeassa salmessa. Tätä paikkaa Themistokles oli toivonutkin, sillä siinä persialaiset laivat eivät hyötyisi paremmasta ketteryydestään niin kuin avoimemmilla vesillä.

Laivoissa oli vahvistettu alhaalle sijoitettu puskuri keulassa. Taistelutilanteessa ei käytetty purjetta vaan vauhti lähti soutajien lihaksista. Hyokkäykset toteutettiin siten, että ajettiin vauhdilla vihollisaluksen kylkeen ja pyrittiin näin upottamaan se. Myös siten saatettiin hyökätä, että soudettiin viistämällä vihollisen kylkeen ja juuri ennen kohtaamista vedettiin ao. puolen airot sisään. Tarkoituksena oli näin riisua vihollinen kohtauspuolen airoista.

Mutta se Artemisian erikoinen veto. Eräs attikalainen laiva jahtasi Artemisian johtamaa alusta. Mitä teki Artemisia? Hänen aluksensa iski laivaan, jossa oli kalyndalaisten kuningas Damasithymos. Sitähän sota on, mutta tässä tapauksessa iskun kohde kuului oman puolen joukkoihin. Siitä Herodotoksella ei ole tietoa, oliko teko tahallinen.

Artemisia hyötyi kuitenkin tapahtuneesta kahdella tavalla. Ensinnäkin takaa-ajaneen laivan päällikkö luuli Artemisian laivaa helleeniläiseksi tai ajatteli sen vaihtaneen puolta ja jätti sen rauhaan. Lisäksi taistelua seurannut suurkuningas Xerxes luuli Artemisian upottaneen vihollisaluksen. Uponneesta aluksesta ei kukaan jäänyt henkiin kertomaan asian oikeaa laitaa. Xerxeen kerrotaan sanoneen: "Minun mieheni ovat tulleet naisiksi ja naiseni miehiksi."

Mutta miten ratkesi taistelu?