Themistokleen kohtalo

Mardonios jäi joukkoineen Hellaaseen. Seuraavanana vuonna (479 eKr.) käytiin suuri taistelu Plataiain alueella. Se päättyi persialaisten tappioon. Mardonios itsekin kaatui. Nyt pääsivät helleenit rauhaan persialaisista.

Mainen maine on vaihtelevainen. Sen sai Themistokleskin kokea. Hänet tuomittiin myöhemmin maanpakoon ja hän päätyi lopulta Persian hovin turviin. Xerxes ei ollut enää silloin elossa. Themistokles opetteli Persian kielen ja sai hallinnollisen tehtävän Magnesiassa, joka sijaitsee nykyisessä Turkissa. Siellä hänen elämänsä päättyi.

Kotisivu: maalauksia, piirustuksia ..

Xerxes tahtoo kotiin

Salamin taistelussa attikalaiset ja ilmeisesti myös korinttilaiset olivat niskan päällä salmessa viholliseen nähden ja jos ja kun vihollisen laivoja pääsi pakoon salmesta etelään päin, vastassa olivat aiginalaiset alukset.

Suurkunigas Xerxes oli huolissaan Hellespontoksessa olevasta sillasta, joka siis oli laivoista koottu. Mardonios neuvoi häntä palaamaan Persiaan ja tarjoutui itse jatkamaan sotaa Hellaassa kolmensadantuhannen miehen voimin. Suurkuningas halusi vielä kuulla Artmesian kannan aiheesta.

Kreikkalaisia oli muuten niin ärsyttänyt se, että nainen oli heidän vastustajanaan, että Artemisian vangitsemisesta elävänä oli luvattu erityinen palkkio. Ei häntä kuitenkaan kiinni saatu. Artemisian neuvo Xerxeelle oli saman suuntainen kuin Mardonioksen. Hän tulkitsi taitavasti käsillä olevia mahdollisuuksia suurkuninkaan maineen näkökulmasta.

Lähdettiin siis liikkeelle Attikan ympäri kohti Hellespontosta. Kun helleenit huomasivat tapahtuneen, he lähtivät takaa-ajoon. Androksessa ei vihollista oltu vielä saatu näköpiiriin.

Themistokleen mielestä olisi pitänyt purjehtia Hellespontokseen tuhoamaan sillat ( niitä taisi olla kaksi kappaletta ) . Tuntuu että älykkään ja juonikkaan Themistokleen arviointikyky taisi tässä pettää. Hänelle nimittäin todettiin hyvin järkevästi, että jos suurkuningas jäisi Euroopan puolelle Hellespontosta, hän valtaisi koko Euroopan. Hän ei voisi jäädä paikalleen joukkoineen, sillä silloin hän tuhoutuisi. Tämä järkevä näkökanta voitti.

Salamiin meritaistelu päättyi siis helleenien voittoon.

Siihenkö sota päättyi? Mikä oli Themistokleen kohtalo?

Harhautus vai erehdys?

Helleenit eivät tahtoneet uskoa, kun heille tuotiin sana Persian laivaston toimista. Themistokles sai kuitenkin puhuttua heidät taisteluun, joka tapahtuisi Salamiin saaren ja mantereen välisessä varsin kapeassa salmessa. Tätä paikkaa Themistokles oli toivonutkin, sillä siinä persialaiset laivat eivät hyötyisi paremmasta ketteryydestään niin kuin avoimemmilla vesillä.

Laivoissa oli vahvistettu alhaalle sijoitettu puskuri keulassa. Taistelutilanteessa ei käytetty purjetta vaan vauhti lähti soutajien lihaksista. Hyokkäykset toteutettiin siten, että ajettiin vauhdilla vihollisaluksen kylkeen ja pyrittiin näin upottamaan se. Myös siten saatettiin hyökätä, että soudettiin viistämällä vihollisen kylkeen ja juuri ennen kohtaamista vedettiin ao. puolen airot sisään. Tarkoituksena oli näin riisua vihollinen kohtauspuolen airoista.

Mutta se Artemisian erikoinen veto. Eräs attikalainen laiva jahtasi Artemisian johtamaa alusta. Mitä teki Artemisia? Hänen aluksensa iski laivaan, jossa oli kalyndalaisten kuningas Damasithymos. Sitähän sota on, mutta tässä tapauksessa iskun kohde kuului oman puolen joukkoihin. Siitä Herodotoksella ei ole tietoa, oliko teko tahallinen.

Artemisia hyötyi kuitenkin tapahtuneesta kahdella tavalla. Ensinnäkin takaa-ajaneen laivan päällikkö luuli Artemisian laivaa helleeniläiseksi tai ajatteli sen vaihtaneen puolta ja jätti sen rauhaan. Lisäksi taistelua seurannut suurkuningas Xerxes luuli Artemisian upottaneen vihollisaluksen. Uponneesta aluksesta ei kukaan jäänyt henkiin kertomaan asian oikeaa laitaa. Xerxeen kerrotaan sanoneen: "Minun mieheni ovat tulleet naisiksi ja naiseni miehiksi."

Mutta miten ratkesi taistelu?

Kuningatar Artemisia merisodassa

Helleenit eivät tahtoneet uskoa, kun heille tuotiin sana Persian laivaston toimista. Themistokles sai kuitenkin puhuttua heidät taisteluun, joka tapahtuisi Salamiin saaren ja mantereen välisessä varsin kapeassa salmessa. Tätä paikkaa Themistokles oli toivonutkin, sillä siinä persialaiset laivat eivät hyötyisi paremmasta ketteryydestään niin kuin avoimemmilla vesillä.

Laivoissa oli vahvistettu alhaalle sijoitettu puskuri keulassa. Taistelutilanteessa ei käytetty purjetta vaan vauhti lähti soutajien lihaksista. Hyokkäykset toteutettiin siten, että ajettiin vauhdilla vihollisaluksen kylkeen ja pyrittiin näin upottamaan se. Myös siten saatettiin hyökätä, että soudettiin viistämällä vihollisen kylkeen ja juuri ennen kohtaamista vedettiin ao. puolen airot sisään. Tarkoituksena oli näin riisua vihollinen kohtauspuolen airoista.

Mutta se Artemisian erikoinen veto. Eräs attikalainen laiva jahtasi Artemisian johtamaa alusta. Mitä teki Artemisia? Hänen aluksensa iski laivaan, jossa oli kalyndalaisten kuningas Damasithymos. Sitähän sota on, mutta tässä tapauksessa iskun kohde kuului oman puolen joukkoihin. Siitä Herodotoksella ei ole tietoa, oliko teko tahallinen.

Artemisia hyötyi kuitenkin tapahtuneesta kahdella tavalla. Ensinnäkin takaa-ajaneen laivan päällikkö luuli Artemisian laivaa helleeniläiseksi tai ajatteli sen vaihtaneen puolta ja jätti sen rauhaan. Lisäksi taistelua seurannut suurkuningas Xerxes luuli Artemisian upottaneen vihollisaluksen. Uponneesta aluksesta ei kukaan jäänyt henkiin kertomaan asian oikeaa laitaa. Xerxeen kerrotaan sanoneen: "Minun mieheni ovat tulleet naisiksi ja naiseni miehiksi."

Mutta miten ratkesi taistelu?